hopeakorukurssin tuloksia

olihan ihana kurssi, muutamalla miinuksella toki varustettu ;)
ensinnäkin, aikaa olisi voinut olla enemmänkin.
toki parin kuukauden päästä on jatkokurssi.
toinen miinus on tietysti hopean hinta,
menee kyllä harkintaan raaskinko mennä huhtikuun jatkoille...
mutta siis oli kyllä tosi antoisaa, ihan siinä määrin,
että viimeisen - ja työläimmän - korusetin
kokosin kotona seuraavana päivänä.

perjantai-illan aloitin tekemällä rannekorun
edellisellä kerralla aloittamaani obama-settiin.

minä tunnun olevan jumissa ajatukseen,
että kaikkeen pitää olla ne kolme osaa - vähintään ;)
tällä kertaa työn alle pääsi pala-ketju.
ensin valssasin millisen hopealangan littanaksi,
sitten pätkin sen muutaman sentin mittaisiksi palasiksi.
tässä kohden piti testata
teenkö kierrettyjä palasia vaiko suoria,
ja kuten kuva kertoo, päädyin suoriin.
kierrettyjä varten palaset olisivat saaneet olla pidempiä.
sitten pyöräytin palasten päihin lenkit.
ja veivaamaan...
palaset yhdistin välirenkailla ketjuksi.
tässä vaiheessa illan tunnit tulivat täyteen
ja reipastelin kohti kotia.
seuraavana aamuna takaisn kurssipaikalle yhdeksäksi,
ja litistämään lisää lankaa nauhaksi.
mietittyäni kaulakorua yön yli
olin päätynyt tekemään siitä kaksinkertaisen.
ja toki tähänkin halusin korvikset, ja rannerenkaan.
ja kappas, palasia oli vielä toisiinkiin korviksiin.

huhhuh, aika kuluu joutuisaan kun on mukavaa tekemistä.
nopeasti valitsin seuraavan projektin
monista mielenkiintoisista:
japanese bullseye -ranneketju.
sitä varten veivasin eri kokoisia renkaita
kolmesta eri vahvuudesta.
kellon viisarit kiiruhtivat vauhdilla eteenpäin
ja päätin jättää rengasleikin kotihommiksi.



lisää lankaa ostamaan opelta,
ja tekemään lukkoja koruihin.
olin ajatellut kokeilla useampaa mallia,
mutta sarjatuotantona sitten kumminkin
väänsin ässälukkoja vastakappaleinaan kahdeksikkolinkki,
niitä ennätin vääntää ja vasaroida parikymmentä paria.
aika riitti just ja just.

seuraavana päivänä sitten aloin koota bullseye -ketjua.
auts, siitä tuntui tulevan hiukan liian tiivis
- ja apua, mittakaan ei riitä!! mikä neuvoksi??
hetken siinä raavin päätäni ja pikkuisen keljuttikin,
kun ohjepaperissa oli osoite amalian aarteet-blogiin
ja kerrotiin myös,

että amalia oli käyttänyt ketjuun vain kahta eri vahvuutta.
kehveli sentään, sillä tavalla ketjusta olisikin tullut notkeampi.
valmiiksi punottua kahden kuvion mittaista pätkää katsellessani
alkoi mielessä itää ajatus korvakorusta,
kuinka tuo pätkä näyttäisi korviksena kivalta.












sitten tuli mieleen että rannekorussa
se varmaan toimisi myös niin,
että väliin punoisi ketjua sen verranmikä silmää miellyttää.













ja sopivasti siinä tapauksessa taitaa jäädä
parin pätkän mittainen riipus...
voilá: taas oli setti valmiina.

tykkään kaikista kurssin tuotoksistani tosi paljon,
mutta tämä viimeinen on ehkä kaikkein mieluisin.
jos raaskin huhtikuun jatkoille mennä (ai että jos...),
veivaan renkaat kaulaketjua varten
samalla mallilla mitä käytin tuossa rannerenkaassa kuviopalasten välissä.
nyt käytän tuota riipusta valmiiden hopeaketjujen kanssa.