Lukijat

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

ja sitten ne hopiat

kaksi viimeistä perjantaiehtoota meni hopealankojen parissa. ja olisi mennyt eilinen päiväkin, siis lauantai, mutta kun työnantajakin oli järjestänyt koulutusta niin piti koittaa omaksua itsearvioinnin taitoa. no enhän minä sieltä kokonaan malttanut pois pysyä, kun työkoulutus loppui niin tunniksi kerkesin vielä lenkkiä veivaamaan ja sahaamaan. itselle kun ei vielä ole kyseisiä tarvikkeita tullut hankittua, vaikka välineurheilija vähän olenkin...
innostuin yhdestä wirework-lehden mallista jo lehden ostaessani, muttei vaan ole tullut sitä kokeilluksi. ja kun tiesin jo viime perjantaina, että lauantaipäivä jää todella tyngäksi, en halunnut aloittaa mitään semmoista mitä en voisi työn jäädessä kesken tehdä kotona loppuun. siis juotostarvikkeitakaan en ole hankkinut, enkä luultavimmin hankikaan, vaan riennän kurssilta kurssille sen mukaan miten mahdun mukaan ja miten kukkaro antaa myöten, hopea kun on aika kallis harrastusmateriaali. mutta siihen malliin palatakseni... tässä siis koru, josta idea lähti.










vaan minä kun oon minä, niin eihän mulle taaskaan passannut tehä ihan mallin mukaista. ihastuin tuohon kukan muotoiseen osaan, josta ainakin mulle tulee tämä kalevala-korun lumikukka-sarja mieleen. joo, löytyy mun korurasiasta ja kuuluu ehdottomasti lempikoruihini :)

ja näitä sitten vääntelin viisi kappaletta. lankoja jäi vielä yli, joten kokeilinpa samaa mallia vähän isompanakin. (lankaa jäi vieläkin, joten siitä väänsin sitten eilen niitä lenkkejä...) kaipaa kuitenkin jotakin lisää tuo kukka, tuumasin jo ekana iltana kun ensimmäisen sain valmiiksi. kaunis hopeanvärinen kuuhelmi (kai minä sen oon sen nimisenä joskus tilannut) sopisi roikkumaan kukasta, eikä värinsä puolesta rajoittaisi korun käyttöä. tai siis korujen, kun on edelleen se setti-syndrooma :D







taidan ostaa valmista hopeaketjua noihin koruihin, mutta siihen asti kun tuo hankinta on tehty, saavat asustaa tämmöisessä hopeoidussa versiossa :) niin ja tietysti korvishaasteen pari 44 löytyy tästä postauksesta.

ai niin ja väänsinhän minä muutaman sormuksenkin, sitä helppoa mallia. meni vaan niin myöhäiseksi tämä ilta, että jäivät kuvaamatta. jospa huomenna kuvaisin ;)

nälkää jäi taas, opella oli kiva pallon malli jota on kaiketi pakko päästä kokeilemaan parin kuukauden päästä. toivottavasti ei sille kohtaa satu muita koulutuksia...

paperia, paperia

juu... kiirehän se taas yllätti tämän korukoplan paperia-haasteen kanssa. oli suunnitelmia, useampiakin. tuudittauduin ajatukseen että onhan tässä vielä aikaa, kunnes eilen huomasin että huhhuh, valmista pitäis jo olla. ja eilenhän olin sekä työn edellyttämässä koulutuksessa että myös ennätin piipahtaa hopeakorukurssin vimppa tunnilla veivaamassa vähän lenkkejä. äkkiä kotiin, ruuanlaittoon ja syömään. ja kun ruoka oli pikkuisen laskeutunut, olikin aika painua hurttien kanssa iltalenkille. iltalenkillä ajatus kohtuu nopeasti toeutettavasta jutusta sitten jalostui. pihaltamme kaadettin syksyllä isonpuoleinen unkarin syreeni (vai puistosyreenikö lienee...) pari oksankarahkaa siitä otin talteen, ensin paksuhkon ja sitten vähän myöhemmin vielä sormenvahvuisen. entisöintipiirissä käytin sirkkeliä paksumpaan ja vannesahaa ohuempaan ja leikkelin oksat kiekoiksi.


muistelin että kaapista löytyy useammankinlaisia lautasliinoja, ja liimailin sopivat kuviot kiekkoihin. 


vähän piti päätä raapia, millä nuo ripustaisi, edelleen kun oli tarkoitus selvittää haaste vielä lauantain aikana. 
ai niin mutta onhan sitä tullut jemmattua ihan ohkaista pellavanväristä paperinarua,
jospa virkkuukoukun kaivelisin ja ei kun eri keeperiä kehiin...




ketjusilmukkanauha halusi kyllä tarttua tiukemmin sormenpäihin kuin puukiekon reunaan, 
mutta lopulta kuitenkin, kun en periksi antanut, nauha jäi kiinni kiekkoon. 
kaulakorun nauhan punoin ihan perinteisellä menetelmällä, 
ketjusilukkanauha kun osoittautui kovasti mutkaiseksi ja syreenikiekko kevyeksi.
 kuvat on mitä on, niin kuin mulla aina, minä mikään valokuvaaja yritäkään olla ;) 
ja toisekseen, hurjan loppukirin vuoksi tuolta lautasliinan läpi valokuvassa erottuu liimat... 




ai niin ,ja tokihan tässä on korvishaasteen pari numero 43. puoltaväliä lähestytään...

muihin haasteeseen osallistuneiden blogeihin löytyy linkit täältä

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

pitkästä aikaa...

tai siltä ainakin tuntuu. ehkä siksi kun nämä on odottaneet vuoroaan niin kauan ;) työkaverille näiden korvisten 
kaveriksi kaulakoru

toiselle työkaverille näiden korvisten 
seuraksi kaulakoru, ja siinä sivussa tulla tupsahti rannerengaskin :D

ja kun settien makuun oli päästy, niin mustaa ja hopeaa sitten seuraavaksi, sisältäen korvishaasteen parin 37, hopeakoristeiset mustat soikeat helmet, hopeoidut korunosat ...ja nyt ei millään keksi tälle nimeä :D joten mennään pelkällä numerolla

ja vielä korviksia blingillä ja ilman
pari 38, viistehiotut kirkkaat lasihelmet, hopeoidut korunosat
 pari 39, viistehiotut kauniisti monissa väreissä loistelevat tummat lasihelmet kaverinaan kirkkaat viistehiotut, hopeoidut korunosat
 pari 40, samaa tummaa viistehiottua ketjutupsulla, hopeoidut korunosat
 pari 41, tilaajalahjana saadut ihanaiset turkoosit lasihelmet ikäänkuin sokerihuurrettuna, hopeoidut korunosat
ja vielä viimeinen pari uunista ulos, tältä illalta :)
pari 42, kirkkaat viistehiotut lasihelmet hopeoiduin korunosin


perjantai-ilta vierähti nopeaakin nopeammin hopeasta koruiksi -kurssilla. ensi viikon perjanatina jatketaan, joten kuvia ja tunnelmia sitten :) mukavaa oli, tottakai.