kun alkuun pääsee...

niinhän siiinä sitten kävi, että kun lopulta otin koruvermeet esiin, tuotosta syntyi enemmänkin. jonkin aikaa jo mielessä on pyörinyt idea korusetistä, jossa olisi ikään kuin umpisolmuja. eilisellä aamulenkillä katselin ihanan sinistä taivaanrantaa ja muistin, että juurikin tuota väriä löytyy keväällä tilaamistani värjätyistä kuparilangoista, jotka vielä kaiken lisäksi ovat ihania taivuteltavia. siispä toimeksi.

ja mukana siis korvispari numero 62.

kirpparilta löysin kesäkuulla korvisparin, jota heti katsoin sillä silmällä... siis sillä, että tuon minä puran alkutekijöihinsä, mukavat aihiot saan korviksiin. ja hei, siitä tuli ketjua valmiiksi pätkittynä uusiokäyttöön. ketjut pääsivät (tai osa niistä) siis noiden haikean sinisten solmujen väliin. niin tai ei kai nuo oikeastaan solmuja ole, vaan huonosti kerittyjä lankakeriä :D ja setti, kuinkas ollakkaan, niistä syntyi.

samassa tilauksessa sinisen kuparilangan kanssa oli muitakin värejä. kevään hopekorukurssilla veivasin urakallla osasta lenkkejä, ja jo toukokuulla tein railakkaan pinkistä langasta nuorimmaiselle ranneketjua. mutta lukkoa jäin silloin harkitsemaan, ja niinpä ketju jäi kesken. tai ketjut, itseasiassa tein kaksi pätkää, joista toinen osoittautui liian lyhyeksi. no tyttären mielipide oli jo silloin , että ihan mainiosti siihen voi hopeanvärisen lukon laittaa, mutta sillä kertaa olin jo kerännyt kimpsut ja kampsut talteen niin jäi lukko laittamatta. siispä sen laitoin seuraavaksi paikoilleen, ja siihen liian lyhyeeseen pistin jatkoketjun (korviksista jäänyttä). 
muita muutoksia ei tarvinnut tehdä, kuin vaihtaa tuo prameampi lukko iisimpään.

sitten vähän korviksia:

entisöintihän kuuluu talviajan harrastuksiini. työkalut on hyvä olla matkassa ;) pari numero 63

pari numero 64

näihin ajattelin ensiksi laittaa helmet killumaan, mutta päädyin ketjun pätkiin. joo-o, purkukorviksista kotoisin nämäkin pätkät :D

pari numero 65
nämä kukkalinkit on aivan hurmaavat. seurakseen saivat viistehiotut lasihelmet,rutiilikvartsia jäljittelevät.

pari numero 66
varvassandaalit matkaan ja beachille :)

ja vielä pikkuisen - siis ihan pikkuisen vaan ;) - näyttävät helmikorvikset, pari numero 67

ja vielä illan päälle piti yksi setti vääntää - tai no ei se vääntämistä ollut, ihan helposti valmistui :D korusetissä rutiilikvartsijäljitelmää sekä viistehiottuna että myös isompana sydämen yläpuolella oleva soikea lätkä.

tässä setissä korvispari numero 68

kylläpä olikin mukava pitkästä aikaa sukeltaa helmien maailmaan :) niin mukavalta tuntui, ettei ihan mahdotonta olis vaikka vielä jonakin iltana alkaisin samanlaiseen sessioon... saas nähdä :)

sinne meni

loma nimittäin. enkä yhtä ainokaista korua saanut tehdyksi, vaikka suunnitelmia oli paljonkin. eikä reissattukaan, vaikka sitäkin vähän kaavailtiin. ullakkokin on siivoamatta, mutta sen ehtii syksymmälläkin, sitten kun siellä ei ole niin kuuma. matotkin on vielä pesemättä, mutta kun minä käytän itsepalvelumattopesulaa, sen voi tehdä vaikka keskellä talvea. blogikin on ollut ihan kesannolla.
no, mihinkäs se loma sitten hupeni? kaikenlaiseen :)

matonkudontaan - itse kudoin yhden ja nuorempi tytär paukutti kolme, joiden tekemisessä olin konsulttina. nämä kuvat on tyttären itselleen tekemistä "sateenkaari"-matoista. tuo pitempi varsinkin on tosi kaunis :) kuvaan on linssiluteeksi päässyt myös vanhemman tyttären heecu-koira, siperian husky <3


"mummun muisto"-viltin tekemiseen vanhemmalle tyttärellle - ja siitä tuli ihana <3 kokoamisvaiheessa levitettiin vanha lakana nurmikolle ja siihen sitten alettiin sommitella paloja paikoilleen. tässä vaiheessa huomattiin, että yksi pala puuttuu, joten sitäpä piti alkaa siinä pihalla virkkaamaan. tyttö sen virkkasi, ja osa noista palasista on äitini virkkaamia, niin että kolmen sukupolven naiset tähän on kädenjälkensä laittaneet :) kun palaset olivat paikkansa löytäneet, pinosin ne rivittäin, sidoin aina yhden pinon laput langalla nippuun ja varustin numeroidulla paperilappusella. sitten lappuniput järjestyksessä paperikassiin yhdistämistä odottamaan. viltti on muuten tehty kirpparilta hankituista purkulangoista, mutta yhdistämiseen käytin uutta seiskaveikkaa. tuossa viimeisessä kuvassa näkyy viltin ylänurkat - toisessa on punainen sydän äitini muistoksi ja toisessa vaaleansininen kuvaamassa tytärtäni ja ehkä minuakin. kolmatta sydänlappua en enää uskaltanut laittaa, tyttö kun ei liiemmin sydämenkuvia kamppeisiinsa tahdo. näillä oli kuitenkin niin vankka perustelu, että hyväksynnän saivat ;)

muutaman tunikan ompelemiseen, nekin onnistuivat oikein hyvin. parista vanhasta tunikasta otin mallia ja hyvät tuli. tässä malliksi mieluisin :) kuva on kyllä ihan surkea :( mutta ehkä siitä jonkunlaisen käsityksen saa.

ja oleiluun, lukemiseen, tunikan virkkuuseen (se on vielä pahasti vaiheessa) ja pihamaalla istuskeluun. kukkapenkkejä minä en tongi enää senkään vertaa kuin ennen, viimeinenkin hävitettiin alkukesällä, niin että pihailut on olleet tosiaankin suurimmaksi osaksi vain ja ainoastaan latautumista, toki se on ollut tarpeenkin raskaan kevään jälkeen. mutta nyt, tänään, aion kaivaa koruilutarpeet esiin ja jotakin pujotella, kieputella ja värkätä.