no hupsista...

... kun lipsahti määräpäivä umpeen. tässä ollut taas kaikenlaista, niin että korunteko jäi sunnuntaille kuitenkin. no, sain sen kyllä määräpäivänä valmiiksi, mutten enää jaksanut päivittää blogiin. eilisilta menikin sitten koulutuksessa, joten tälle illalle tämä jäi. vaan pistetäänpä kumminkin nyt kuvat tänne ;) sunnuntaina tein myös tilauksesta melkomoisen monta avainnauhaa, mutta ne lähtivät jo työpaikalle ja jäivät siis kuvaamatta. mu:tta palatakseni haasteen aiheeseen...

minullahan oli ajatuksia erilaisista siemenhelmitaideteoksista, mutta lopulta päädyin antamaan itselleni armoa ja jättämään monimutkaisemmat ihanuudet vielä toistaiseksi sinne to-do -listalle. värejäkin mietin - yllättäen sinistä ja turkoosia, hah - mutta voiton vei hopea ja kirkas. viimetalvisista taika- ja ihana-lehden numeroista löytyivät mallit, jäiset tähdet ja lumihiutale. olkaapa hyvät :) ai niin - täältä löydät muut siemenhelmeilijät :)

korvispari numero 70 - pikkuhiljaa edetään lähemmäs ja lähemmäs sitä sataa ja yhtä ;)

blogin pito on ollut ihan kesannolla jo monta kuukautta. silloin kun aloitin, tarkoitus olikin kirjoitella silloin kun siltä tuntuu, ja kun on jotakin tuotosta esiteltäväksi. no, nyt tuntuu olevan sellainen vaihe menossa ettei juuri ole koruja syntynyt, taikka sitten aika on kulunut muuhun. telakalle en silti blogia nosta, jatkukoon edelleen rauhallinen tahti - tai jos iskee innostus ja alkaa esiteltävää syntyä, tulee päivityksiäkin tiheämmin.

vastavärit

oli tämänkertainen korukoplan haasteen aihe.
useammankinlaista ideantynkää ennätti mielessä pyöriä, mutta moni niistä myös tyngäksi jäi.
viime lauantaina nostelin jo aamusta helmilaatikoita keittiön pöydälle ja pyörittelin siinä yhtä jos toistakin vaihtoehtoa. lopulta keräsin kaikki haastekorumateriaalit pois ja hain tilalle puu- ja keramiikkahelmet  sekä erilaisia nauhoja - syntyi avainkoruja, joista esittely sitten seuraavaksi. sunnuntaina tarvikkeet uudelleen pöydälle, ja sillä ajatuksella, että itselle pitäisi uusi avainnauha saada. heitin mielestäni turhat kiemurat ja väkerrykset, pistin vain helmiä jonoon - tuloksena ehkä tylsähkön symmetrinen ja säännöllinen mutta töissä varsin käyttökelpoinen avainkoru, jota lisähärpäkkeen ansiosta voi pitää myös ilman avaimia.

pituutta koruun halusin. no, sitä tuli turhankin reilusti ;)

purkamaan en kuitenkaan alkanut, vaan tein juuri renkaan yläpuolelle solmun,
joka lyhentää korun täsmälleen sopivaksi minulle.
ketään ei taida yllättää, että vastaväriparin toinen puolisko on... ta-daa... turkoosi :D
ja värivalinnasta johtuen mun on kaiketi pakko tehdä itselleni useampiakin uusia avainnauhoja,
koskapa tämä ei ihan joka asun kanssa mätsää ;)

arvontaa parissakin blogissa

eli menkäähän kipin kapin osallistumaan katrin koruavaruuteen




 
 ja metallin kosketukseen :)

ihanuuksia

taikoo myös tyttäreni,

joka opiskelee puutarhatalouden perustutkintoa. ruokakauppareissulla ostin alennusämpäristä pari kimppua terttuneilikoita, joille kaveriksi omasta pihasta keräsin koiranputken lehtiä, akileijan lehtiä, juhannusruusun oksan, yhden kauniin heinän sekä pari norjanangervon (tai no joku angervo se kumminkin on...) oksaa.
neiti otti äidin heittämän haasteen vastaan, ja  taikoi kaksi tämmöistä ilostuttajaa :)

kiire oli äidillä valokuvata, vähän kun olisin odottanut niin akileijat olisivat virkistyneet :D
juhannusruusun oksakin
on piiloutunut kimpun toiselle puolelle ;)

pienen poikavauvan äidille

kummityttöni ja miehensä saivat vauvan pari viikkoa sitten, ja tokihan minun piti jotakin lahjaa laittaa...peitteen neuloin heti kättelyssä, mutta kun tuli kiire saada se matkaan niin jäi kuvaamatta.
sunnuntaina, kun korutarvikkeet olivat sopivasti korukoplan haasteen jäljiltä esillä, näpersin vauvakorun kaulaan ja lisukkeeksi vielä korvikset, kuinkas muuten. mielestäni näistä tuli aika söpöset :)

 simpukankuorineliöitä, kristallibiconeita, ja ostinkohan nuo siniset pienet söpöläiset verkkohelmen nimellä :) lisäksi korumetallinen sydän, joka sai sisälleen ab-pintaisen kristallin, sekä korumetallinen pienenpieni avojalkariipus :)

ja mukana korvispari numero 69 :) vielä puuttuu reilu kolkyt paria, saapa nähdä saanko tään vuoden puolella haasteen täyteen...

lähellä sydäntä

tämänkertainen korukoplan haaste aiheutti kovin paljon miettimistä, ähkimistä ja vaikka mitä tuhinaa, kunnes muistin joskus kesällä tilaamani riipuksen. ja loppu sujuikin sitten kohtuullisen helposti :) korujumihan on ollut aika totaalinen keväästä saakka, vain yksi tuottelias päivä sattui kesään. menetykset taisivat syödä motivaatiota - tälle vuodelle kun on niitä sattunut jo kolmaskin. rakas lenkittäjämme, henkka-koiramme, lähti etsimään helpompia lenkkipolkuja elokuun alussa :'(
mutta haasteeseen. vaikka jumi on ollutkin lähes ylipääsemätön, ei se ole hidastanut tilaamista... kesällä siis muutakin tarviketta hankkiessani lisäsin listaan kivan messinkisen riipuksen. minä kun värkkään päivittäin joko virkkuu- tai neulelankojen kanssa, ja toisinaan myös kirjontaa harrastan, tuntui lankaleikkuririipus ihan oivalta hankinnalta. sille ei vain jumituksen kourissa ole ketjua syntynyt - ei ennen kuin tänään. juu-u, vanhan kaavan mukaan mennään, yhdennellätoista hetkellä tulee valmista :D
tämä koru siis kuvaa harrastuksiani, sydäntä lähellä olevia tekemisiäni. lankaleikkuri kertoo tekstiilien ja lankojen kanssa puuhastelusta, pieni pätkä bysanttilaisketjua ja koko koru sinänsä koruilusta ja puuhelmi kuvaa entisöintiharrastustani. koruun käytin ketjuksi hyvin kevyttä valmisketjua, joka lienee jotain korumetalliseosta, se täytyy myöhemmin ehkä vaihtaa kestävämpään. muut metalliosat ovat messinkiä. korusta löytyy myös lasihelmiä ja messinkinen sydän. lukkokin oli jo valmiiksi etsittynä, mutta koska korusta tuli suht. pitkä, jätin sen pois. tässäpä siis asioita, jotka ovat minun sydäntäni lähellä :)

koko komeudessaan valtavan kokoisten syreenin lehtien päällä

tätä korua luulisin pitäväni paljon, onhan tuo lankaleikkuri sillä tavalla aina käsien ulottuvilla... no, ehkä juhliin kuitenkin laitan jotain muuta ;)

kun alkuun pääsee...

niinhän siiinä sitten kävi, että kun lopulta otin koruvermeet esiin, tuotosta syntyi enemmänkin. jonkin aikaa jo mielessä on pyörinyt idea korusetistä, jossa olisi ikään kuin umpisolmuja. eilisellä aamulenkillä katselin ihanan sinistä taivaanrantaa ja muistin, että juurikin tuota väriä löytyy keväällä tilaamistani värjätyistä kuparilangoista, jotka vielä kaiken lisäksi ovat ihania taivuteltavia. siispä toimeksi.

ja mukana siis korvispari numero 62.

kirpparilta löysin kesäkuulla korvisparin, jota heti katsoin sillä silmällä... siis sillä, että tuon minä puran alkutekijöihinsä, mukavat aihiot saan korviksiin. ja hei, siitä tuli ketjua valmiiksi pätkittynä uusiokäyttöön. ketjut pääsivät (tai osa niistä) siis noiden haikean sinisten solmujen väliin. niin tai ei kai nuo oikeastaan solmuja ole, vaan huonosti kerittyjä lankakeriä :D ja setti, kuinkas ollakkaan, niistä syntyi.

samassa tilauksessa sinisen kuparilangan kanssa oli muitakin värejä. kevään hopekorukurssilla veivasin urakallla osasta lenkkejä, ja jo toukokuulla tein railakkaan pinkistä langasta nuorimmaiselle ranneketjua. mutta lukkoa jäin silloin harkitsemaan, ja niinpä ketju jäi kesken. tai ketjut, itseasiassa tein kaksi pätkää, joista toinen osoittautui liian lyhyeksi. no tyttären mielipide oli jo silloin , että ihan mainiosti siihen voi hopeanvärisen lukon laittaa, mutta sillä kertaa olin jo kerännyt kimpsut ja kampsut talteen niin jäi lukko laittamatta. siispä sen laitoin seuraavaksi paikoilleen, ja siihen liian lyhyeeseen pistin jatkoketjun (korviksista jäänyttä). 
muita muutoksia ei tarvinnut tehdä, kuin vaihtaa tuo prameampi lukko iisimpään.

sitten vähän korviksia:

entisöintihän kuuluu talviajan harrastuksiini. työkalut on hyvä olla matkassa ;) pari numero 63

pari numero 64

näihin ajattelin ensiksi laittaa helmet killumaan, mutta päädyin ketjun pätkiin. joo-o, purkukorviksista kotoisin nämäkin pätkät :D

pari numero 65
nämä kukkalinkit on aivan hurmaavat. seurakseen saivat viistehiotut lasihelmet,rutiilikvartsia jäljittelevät.

pari numero 66
varvassandaalit matkaan ja beachille :)

ja vielä pikkuisen - siis ihan pikkuisen vaan ;) - näyttävät helmikorvikset, pari numero 67

ja vielä illan päälle piti yksi setti vääntää - tai no ei se vääntämistä ollut, ihan helposti valmistui :D korusetissä rutiilikvartsijäljitelmää sekä viistehiottuna että myös isompana sydämen yläpuolella oleva soikea lätkä.

tässä setissä korvispari numero 68

kylläpä olikin mukava pitkästä aikaa sukeltaa helmien maailmaan :) niin mukavalta tuntui, ettei ihan mahdotonta olis vaikka vielä jonakin iltana alkaisin samanlaiseen sessioon... saas nähdä :)

sinne meni

loma nimittäin. enkä yhtä ainokaista korua saanut tehdyksi, vaikka suunnitelmia oli paljonkin. eikä reissattukaan, vaikka sitäkin vähän kaavailtiin. ullakkokin on siivoamatta, mutta sen ehtii syksymmälläkin, sitten kun siellä ei ole niin kuuma. matotkin on vielä pesemättä, mutta kun minä käytän itsepalvelumattopesulaa, sen voi tehdä vaikka keskellä talvea. blogikin on ollut ihan kesannolla.
no, mihinkäs se loma sitten hupeni? kaikenlaiseen :)

matonkudontaan - itse kudoin yhden ja nuorempi tytär paukutti kolme, joiden tekemisessä olin konsulttina. nämä kuvat on tyttären itselleen tekemistä "sateenkaari"-matoista. tuo pitempi varsinkin on tosi kaunis :) kuvaan on linssiluteeksi päässyt myös vanhemman tyttären heecu-koira, siperian husky <3


"mummun muisto"-viltin tekemiseen vanhemmalle tyttärellle - ja siitä tuli ihana <3 kokoamisvaiheessa levitettiin vanha lakana nurmikolle ja siihen sitten alettiin sommitella paloja paikoilleen. tässä vaiheessa huomattiin, että yksi pala puuttuu, joten sitäpä piti alkaa siinä pihalla virkkaamaan. tyttö sen virkkasi, ja osa noista palasista on äitini virkkaamia, niin että kolmen sukupolven naiset tähän on kädenjälkensä laittaneet :) kun palaset olivat paikkansa löytäneet, pinosin ne rivittäin, sidoin aina yhden pinon laput langalla nippuun ja varustin numeroidulla paperilappusella. sitten lappuniput järjestyksessä paperikassiin yhdistämistä odottamaan. viltti on muuten tehty kirpparilta hankituista purkulangoista, mutta yhdistämiseen käytin uutta seiskaveikkaa. tuossa viimeisessä kuvassa näkyy viltin ylänurkat - toisessa on punainen sydän äitini muistoksi ja toisessa vaaleansininen kuvaamassa tytärtäni ja ehkä minuakin. kolmatta sydänlappua en enää uskaltanut laittaa, tyttö kun ei liiemmin sydämenkuvia kamppeisiinsa tahdo. näillä oli kuitenkin niin vankka perustelu, että hyväksynnän saivat ;)

muutaman tunikan ompelemiseen, nekin onnistuivat oikein hyvin. parista vanhasta tunikasta otin mallia ja hyvät tuli. tässä malliksi mieluisin :) kuva on kyllä ihan surkea :( mutta ehkä siitä jonkunlaisen käsityksen saa.

ja oleiluun, lukemiseen, tunikan virkkuuseen (se on vielä pahasti vaiheessa) ja pihamaalla istuskeluun. kukkapenkkejä minä en tongi enää senkään vertaa kuin ennen, viimeinenkin hävitettiin alkukesällä, niin että pihailut on olleet tosiaankin suurimmaksi osaksi vain ja ainoastaan latautumista, toki se on ollut tarpeenkin raskaan kevään jälkeen. mutta nyt, tänään, aion kaivaa koruilutarpeet esiin ja jotakin pujotella, kieputella ja värkätä.

hu-huu..

pitkäksi on tauko venähtänyt, niin kirjoittelun kuin koruilunkin osalta. lomalla olen jo viikon ollut, mutta korutarpeet ovat vielä saaneet olla rauhassa. viikonloppuna sitten kyöräsin korutarvikkeet keittiön pöydälle tarkoituksena tehdä messinkirenkaista kaulaan viikinkisolmuketju, ranteeseenhan sen tein keväällä.

silloinkin ensimmäisen solmun aikaansaaminen oli tuskaa, mutta lastenleikkiä tähän verrattuna. kolmena päivänä tuntitolkulla oon pakertanut, mutta samanlaista solmua en saa aikaiseksi kuin ranne- ja korvakoruihin kaks kuukautta sitten. kehveli että ketuttaa. eikä ohjeessakaan oo vaihekuvia, se mua keljutti silloin eka kerrallakin. enkä löydä netistäkään, ei sitte millään. niin että jos joku tietää mistä vaihekuvia tai ehkä vielä parempaa, videota aiheestalöytyis, olisin suunnttoman kiitollinen. seuraavat ketjunpunontakurssit kun taitaa olla täällä vasta loppusyksystä :(

toimettomanahan minä en toki oo ollut, vaan virkkuukoukku on suihkinut kovaa kyytiä. äitini aloitti keväällä vanhimmaiselleni tekemään torkkupeittoa isoäidin ruuduista, yhdessä kiersivät kirppareita sopivia lankoja etsien ja löytäen. pitkälle ei äitikulta virkkuussa ennättänyt, kun tuli kutsu isän luo rajan tuolle puolen, ja surutyötä olen nyt tehnyt tuota peittoa virkkaamalla. puolet lapuista alkaa olla valmiina, eli siinäkin vielä työmaata riittää.

toinen surutyö onkin hiukkasen isompaa kaliiberia, mattopuiden ääreen istahdin viime viikolla. sitä työtä tein äidin kanssa monena kesänä, viime vuonna opettelin luomaan loimen ja puihinkin se yhdessä laitettiin, sisko oli mukana kolmantena. nyt tuo työ pitää tehdä siskon kanssa kahdestaan... ihanaa on, että oppi ennätettiin vielä saada.

ehkäpä noihin koruihinkin jo tällä viikolla päästään paremmin käsiksi. taidan viikinkisolmut pistää sivuun muutamaksi päiväksi, jospa ne alitajunnassa avautuisi ;) nyt mattopuiden ääreen - nuorimmaiseni haluaa asiaa opetella. ai että mulla on siitä hyvä mieli :))

valmista :)

korukoplan pätkäkoruhaaste on siis tullut päätökseen, ympyrä on sulkeutunut ja merenhenki on jälleen kotona. voi miten mukava tämä meidän korupiiri onkaan ollut :) tykkäsin kaikkien korujen jatkamisesta ihan täysillä, ja itse asiassa olin tyytyväinen kätteni tuotoksiin ihan jokaisen kohdalla. oma merenhenkeni saapui kotiin jo maanantaina. olen koruani käännellyt ja katsellut nyt pari päivää, ja aina siitä löytyy uusia mielenkiintoisia yksityiskohtia. koru on pitkä, niin kuin toivoinkin, jopa niin pitkä, että sitä oli haasteellista kuvata. mutta tästä siis lähdettiin kun laitoin merenhenkeni matkaan jo reilu kuukausi sitten. tältä se näytti lähtiessään.

ensiksi se matkusti magsin taitaviin käsiin. siellä se sai seurakseen pieniä siivekkäitä kavereita, magsin sanoin ehkäpä vesikirppuja ;) magsin tekemästä pätkästä löytyy myös angeliitti, jonka kerrotaan olevan sekä enkelikivi että ystävyyden kivi sekä hemimorfiitti, joka on onnentuoja :) ja  lasihelmissä säteilee aurinko meren aalloilla. tunnelmallista :)

mags lähetti korun seuraavaksi korallille, jonka pajassa se sai mukaansa kauniita vickyn itsensä tekemiä fimo-simpukoita, juuri riipuksen pisarahelmien väreissä ja hopeahitusin silattuna. kauniita ovaalinmuotoisia akaatteja sekä swarovskin kristalleja vicky lisäsi myös merenhengen matkaan.

sitten merenhenki matkasi suntsan luo.
siellä siihen liitettiin kalastajien ja merenkävijöiden
onnenamulettina ja merenneitojen aarteenakin tunnettu akvamariini, mystinen ja suojeleva labradoriitti, joka helpottaa stressiä ja kasvattaa kestävyyttä, "rantakalliota" sisältävä kivien kuningas, inspiroiva vuorikide, abalonesimpukka ja trinity brass -merihevonen sekä tsekkiläisiä vedensinisiä kristallihelmiä.

vielä oli merenhengen matka kesken. helmin käsissä se sai vielä mukaansa kauniita kauniita osasia.

helmin taituroimasta pätkästä löytyy mm. kyaniitti, todella kaunis hopeoitu ovaali, tummansininen koralli, ab-pintainen vuorikide joka symboloi auringonsäteiden välkettä veden pinnalla sekä kahdenlaista labradoriittia. mukana on myös pieniä rouheanoloisia rondelleja, ikäänkuin rantakiviä. ja vielä löytyy kaunis kvartsisydän, ystävyyden symbolina.

ja tässä merenhenki on nyt valmiina kokonaisuutena.

korusta tuli pitkä, joten sitä on vaikea saada kerralla
kuvaan suorana. siispä tunnelmapätkiä, okaa hyvät ;)

riipuksen mukaan laitoin pienen vihkosen, johon jokainen osallistuja laittoi terveisensä. tuosta vihkosesta olen poiminut tämän postauksen infopätkät kivien merkityksestä, ja muitakin kommentteja. leena oli vielä lopuksi kirjoittanut, kuinka korustani löytyy paljon yksityiskohtia ja katsottavaa. jo lahettäessäni riipusta matkaan ajattelin, että sitä voisi käyttää myös yksinään, pelkässä hopeaketjussa. saapa nähdä, raaskinko riipusta ketjustaan koskaan irrottaa, tämä projekti on saanut niin paljon merkitystä matkansa varrella.

iso ja lämpöinen kiitos ja halaus magsille, korallillelle, suntsalle ja helmille vielä kerran tästä todella ihanasta ja erilaisesta haasteesta. koska tahansa lähtisin tällaiseen uudelleen :)

vielä viimeinen kurkkaus

ja sitten tämä ihana haaste on enää 

valmiin korun esittelyä vailla.

 snif snif...

tää on ollut tosi mukava haaste, 

ei olis osannut kyllä arvata. 

tässä siis kurkistus magsin koruun "kesäsade".

no ei tästäkään oikein mitään pääse näkemään... 

mutta viikon päästä sitten :D

kurkistellaanpa taas

tällä kertaa kohteena korallin leppäkerttu. 

oih ja voih  kun enää yksi koru on tulossa "jatkojalostukseen"... 

ja siitä viikko niin pääsee näkemään omansa :) 

tätä haastetta tulee kyllä ikävä, 

on ollut mukava värkätä toisten pätkät ja riipukset huomioiden 

ja kuitenkin yrittää saada omaan pätkään se oma juttu. 

mutta tässä siis kurkkauskuva