neulomuksia ja muita kuulumisia

helmilaatikot on olleet telakalla jo pian kaksi viikkoa. uusia koruja pääsin kuitenkin hypistelemään, 

kun osoittauduin onnettaren ottolapseksi osallistuttuani meken jouluarvontaan 

ja voitettuani peräti kaksi palkintoa :))

 ensimmäiseksi minun hellään huomaani saapui c-c-korusetti, ihanat suklaakahvin mieleen tuovat korut. tykkään niistä toooosi paljon. nämä choco-coffeet ovat niin ihanan väriset, että ainoa vika niissä taitaa olla se kun alkaa heti tehdä mieli suklaata ja kahvia ;)

 toinenkin voitto on jo tullut kotiin, kaunis lumikuningatar-setti. lunta ja jäätä, ja sitähän nyt on lopultakin saatu, täällä on näin uuden vuoden kunniaksi jo pakkastakin ihan talven malliin, aamusella oli peräti reilut seittemän astetta. passaapa se nyt uusi vuosi aloittaa lumikuningattaren koruissa ;)

kun helmilaatikot on olleet siististi pinottuna, on käsien levottomuutta pitänyt hoitaa neulomuksilla. valmiiksi on tullut vihreästä langasta parikin teelmää, pitkähihainen pusero ja pikkuhihainen mekko. mekon tein kaveriksi jo kymmenkunta vuotta sitten virkkaamalleni jakulle. ja lankaa on vieläkin, nyt on tekeillä bolero. 

väliviikolla meni yksi päivä koiraa lääkärisää käyttäessä. nyt ne poskihampaat saivat lähteä meidän henkka-huskylta. koira sai rauhoiruslääkkeen puoli yhden pintaan, ja neljän maissa nostetteein tokkurainen karvakorva auton perään ja hurruuteltiin takaisin kotio. hyvin toipui ystävä toimenpiteestä, seuraavana aamuna oli jo lenkillä niinku ei mitään outoa olis tapahtunu. mua se kyllä hiukan epäillen katsoi ja isäntää seurasi, pelkäsi kai että jos jää minun armoille niin tiedä mitä on luvassa... tyttären kanssa tuo hoitoon kulunut aika, noin kaks ja puoli tuntia, käytettiin kaupoissa kierrellen. mitään suurempia löytöjä ei sattunut kohdalle, kun ei kuitenkaan tuommoisen ajan takia viititty kaupungille ouluun lähteä, vaan tyydyttiin kaakkurin tarjontaa.

on se muuten kovaa hommaa tuo kaupassa kuljeskelu, varsinkin keppien kanssa. nilkka kipeytyi ja turposi niin kuin odottaa saattoikin. ei tarvinnut isommasti enää illalla jumppaliikkeitä kokeilla... 

vesijuoksun pariin ennätin vielä viime vuoden puolella palata, kävin perjantaina vetämässä itekseni kevyen treenin. ja tein tapojeni vastaisesti uudenvuodenlupauksen: sairasloman ajan, eli tulevat kolme viikkoa käyn kolmesti viikossa treenaamassa, ja töihin palattuani vähintään kerran viikossa kesään asti. eiköhän tuo saada koipi kuntoon...