paperia, paperia

juu... kiirehän se taas yllätti tämän korukoplan paperia-haasteen kanssa. oli suunnitelmia, useampiakin. tuudittauduin ajatukseen että onhan tässä vielä aikaa, kunnes eilen huomasin että huhhuh, valmista pitäis jo olla. ja eilenhän olin sekä työn edellyttämässä koulutuksessa että myös ennätin piipahtaa hopeakorukurssin vimppa tunnilla veivaamassa vähän lenkkejä. äkkiä kotiin, ruuanlaittoon ja syömään. ja kun ruoka oli pikkuisen laskeutunut, olikin aika painua hurttien kanssa iltalenkille. iltalenkillä ajatus kohtuu nopeasti toeutettavasta jutusta sitten jalostui. pihaltamme kaadettin syksyllä isonpuoleinen unkarin syreeni (vai puistosyreenikö lienee...) pari oksankarahkaa siitä otin talteen, ensin paksuhkon ja sitten vähän myöhemmin vielä sormenvahvuisen. entisöintipiirissä käytin sirkkeliä paksumpaan ja vannesahaa ohuempaan ja leikkelin oksat kiekoiksi.

muistelin että kaapista löytyy useammankinlaisia lautasliinoja, ja liimailin sopivat kuviot kiekkoihin. 

vähän piti päätä raapia, millä nuo ripustaisi, edelleen kun oli tarkoitus selvittää haaste vielä lauantain aikana. 

ai niin mutta onhan sitä tullut jemmattua ihan ohkaista pellavanväristä paperinarua,
jospa virkkuukoukun kaivelisin ja ei kun eri keeperiä kehiin...

ketjusilmukkanauha halusi kyllä tarttua tiukemmin sormenpäihin kuin puukiekon reunaan, 

mutta lopulta kuitenkin, kun en periksi antanut, nauha jäi kiinni kiekkoon. 

kaulakorun nauhan punoin ihan perinteisellä menetelmällä, 

ketjusilukkanauha kun osoittautui kovasti mutkaiseksi ja syreenikiekko kevyeksi.

 kuvat on mitä on, niin kuin mulla aina, minä mikään valokuvaaja yritäkään olla ;) 

ja toisekseen, hurjan loppukirin vuoksi tuolta lautasliinan läpi valokuvassa erottuu liimat... 

ai niin ,ja tokihan tässä on korvishaasteen pari numero 43. puoltaväliä lähestytään...

muihin haasteeseen osallistuneiden blogeihin löytyy linkit täältä