järjestelyä

pitäisi suorittaa helmivarastoissakin. tänään aloittelin tuota järjestämistä ja huomasin, että ihan ekana näköjään pitäis mennä kaupassa rautaosastolle ja hommata lisää noita lokerikkoja mihin tuon helmimäärän järjestelis. voi apua kun on tullut hamstratuksi kaikenlaista... iik. hikiä pukkaa... sitten vielä on päässyt käymään niinkin että on pari projektia (ainakin) jäänyt matelemaan keskeneräisenä helmityöalustoille (niitäkin on tullut hommatuksi kaksin kappalein). ja jonkin verran on ilmeisesti korutarvikekirppikseltä tilailtu toisten kiertoon laittamia, jotka ei oo omiensa joukkoon löytäneet noihin säilytyslokeroihin, todennäköisesti ahtauden vuoksi. huhhuh. ja kun koko kesänä ei oo saanut uusia koruja värkättyä kun on ollut kaikenmaailman rästisiivoukset tekemättä, niin eivät oo helmet ja muut tarvikkeet ollenkaan vähentyneet, vaan juurikin päinvastoin. nyt tarttee tämän muijan alkaa ankaraksi itelleen ja eka mennä sinne rautakauppaan, sitte järjestellä helmensä ja sitte tehdä ne korjausjutut pois alta. sitten ostokielto uusille tarvikkeille (vain ihan välttämätöntä - paitsi onko harrastajalla mikään välttämätöntä... no ehkä lukot ja semmoset että saa valmista aikaiseksi) ja entisiä varastoja huvennuttamaan (aah, tuon täytyy olla ihan uusi suomen kielen sana :D ) annan siis itelleni täksi illaksi työtehtävän järjestämisen saralla ja uhkavaatimuksena on että ennen nukkumaanmenoa pitää olla valmista. rautakauppaan mars!!

työmyyräilyä

on sitä ihimisen lapsi jollakin lailla pölijä, kun ensin laiskottelee päiväkausia ja sitten rykäsee neljä päivää peräjälkeen niin kamalasti kaikkea kotihommia että meinaa takapuoli irrota selkärangasta. lauantaina koirien lenkitystä, pensasaidan leikkuuta ja imurointia, siihen lisäksi normi ruuanlaitot ja kauppareissut. sunnuntaina portin maalausta, pyykinpesua ja pöytäpuilla kudontaa pihapöydän ääressä seisaallaan, plus se ruuanlaitto, niin ja koirien iltalenkki. maanantaina mankeloinnit, pakasteiden sulatukset ja pesut, pyykinpesua (mistä sitäkin aina riittää...) ja toki ruuanlaittoa ja kauppareissua. maanantai-iltana oli jo niiiiiin väsy ja selekä kipiä ja nilikka kipiä ja vaikka mitä , että tuntui ettei tiistaina tehä yhtään mitään :( vielä monta hommaa sillä listalla mitä ei ikinä pitäis lomalle tehä (en toki oo tehnykkään muuten kuin mielessäni). mutta kun keväällä kävi niin että sillon kun olis ollu aikaa nii ei viittiny ja sillon kun olis ollu virtaa nii ei jaksanu... tekosyitä, nii onki :D ja nyt se on sitte niin että kevään tyhmästä päästä kärsii kesäruumis :DD vaan eipä mittään, tiistaiaamuna jo suunnittelin ikkunanpesua... kunnes armas siippa palautti maan pinnalle ja totesi että kellari pitää siivota, o-ou. siis meidän kellarista löytyy minun entisöintitarvikkeet ja maaleja ja tyhjät kylmälaukut sekä käytöstä poistettuja muttei vielä poistoihin pistettyjä astioita. ja sitten semmoista nurkkiin kertyvää: tyhjiä pulloja, pahvilaatikoita joita ei oo saanut viedyksi kierrätykseen ynnä muuta ynnä muuta. ja niinpä sitten siivosin kellarin :D kova homma, mutta tulipa tehdyksi. sen jälkeen palkitsin itseni pihapöydän ääressä pöytäpuita kolkutellen. 
ja ettei tää ihan valitukseksi menis, laitanpa pari kuvatusta. 
eli se tunika (josta tein ihan mekkomittaisen) valmistui ja ta-daa, tässä se on :)
mallina kuvissa nuorempi tyttäreni, joka haluaa olla "päätön". farkkuja ei myöskään raskinut hän riisua, joten pönkötystä näkyy taskujen kohdalla, mutta minulla se näkyisi mahan kohdalla :DDD

ja tässä puolestaan kuva niistä pöytäpuista ja c-kasettinauha-kudonnaisesta (alkuvaiheessaan vielä). tuotos päätyy mahdollisesti kassiksi...
tai sitten joksikin muuksi, saapa nähdä ;)

ai niin ja muuten - tää on sadas postaus. jos vaikka arvontaa... säännöt samat tutut kuin muillakin: kommentilla yksi arpa, lukijana (vanhana tai uutena) toinen ja mainostamalla omassa blogissa kolmas. kerro lempivärisi niin jotain palkinnon tapaista kehittelen kolmelle :) pari viikkoa jos vaikka olis osallistumisaikaa, eli kuun loppuun.

siivouspäivä...

vappuahan voi viettää monin tavoin... aamupäivällä ajattelin laittaa alulle tämänkertaisen korukopla-haastekorun. siispä tutkimaan rikki menneitä koruja, joita ei kannata korjauttaa, sekä pitämättömäksi jääneitä, joita ei kuitenkaan oo syystä tahi toisesta raskinu eteenpäinkään antaa. pikkuisen homma levesi... ensiksi järjestelin ne aidot kalevala-koruni, ja muutkin pronssi-, hopea- ja kultakoruni, ne kun olivat eksyneet rasioistaan - no siinähän ei itse asiassa kovin kauan mennyt ;).

löytyihän sieltä seasta  useitakin korun osia ja jopa kokonaisiakin koruja
(aitoa rihkamaa), jotka tylyhkösti siirsin tuunausta odottamaan.

seuraavaksi kävin käsiksi tähän perintölippaaseen.

äitini siskolta olen perinyt tämän ihanan käsityölippaan.
arvoa minun silmissäni lisää se, että tämän on aikanaan valmistanut mies, jolla ei ollut käsiä. upea taidonnäyte. minun käsityötarvikkeeni eivät tähän lippaaseen mahdu, ja pitkään mietinkin mitä tässä alkaisin säilyttää. koruiluharrastuksen kasvettua nykyisiin (ehkä vähän turhankin suuriin) mittoihinsa, olen omaan käyttööni jääneet korut säilönyt tämän lippaan uumeniin. ja siellähän ne ovat viihtyneet toistensa seurassa niin, ettei ole tahtonut irti saada ;) muutamankin kerran olen aikonut korut lajitella omiin pikku rasioihinsa, joita olen tapettimallikirjojen aarteista väsännyt.

vaan aina on tuo homma jäänyt tekemättä.
aina...kin vapunpäivään asti ;) nyt ovat koruni ja korusettini kauniisti rasioissaan, rasiat sievästi lippaassa ja rasioiden pohjassa jopa nimet... siis minähän en ole montaakaan koruani nimennyt, mutta nyt oli jo pakko alkaa nimiä miettimään ettei aina tarvitse rasioita avata, vaan pelkästään pohjaa vilkaisemalla saa tietää mikä koru missäkin rasiassa asustaa... niinpä niin, jos muistaa minkä nimen millekin korulle antoi :DD vaikeaapa oli korut nimetä, joten vielä vaikeampaa taitaa olla niiden nimien muistaminen.