juhannuspuuhia

tänään oltiin äitin kanssa taas mattoa kutomassa, ihan kahteen otteeseen. aamupäivällä paukutettiin metrin verran, käytiin kotona syömässä ja minä ennätin anoppiakin sairaalaan tervehtimään. iltasella mentiin uudemman kerran, kaksi ja puoli tuntia viivyttiin ja saatiin toinenkin metri kasaan. matosta siis tuli kaksi ja puolimetrinen kun eilen ennätettiin sitä puolen metrin verran aloittaa, sen vielä jaksaa portailta käsipelillä puistaa. huomenna yritetään päästä selvyyteen siitä, minkä verran lointa on vielä jäljellä, tuleeko siitä vielä yksi matto vai laitetaanko jo uusi loimi. pöytämallin puihin en sitten juhannuspyhinä koskenut ollenkaan, kun löytyi toisenlaista askartelua. 

meillä kahden koiran taloudessa pitää olla aidattu piha, ja tietysti portti (tytär koiransa kera kuuluu vaihtelevasti talouden vahvuuteen) 

.

<3 tässäpä esiintyy tyttären koira lauantaiherkkunsa kanssa.
koira on siperian husky
ja nuoriherra viis vee tottelee nimeä heecu.
niin no, tottelee... :DD

<3 ja tässä meidän oma pian kolmetoistavuotias henkka
jauhaa omaa herkkuansa.
henkka on myös siperian husky,
ja jo arvonsa tunteva rauhallinen vanhaherra :))

portti tuli jo talvella tiensä päähän, 

on varmaan samanikäinen kuin talokin eli reilut kuuskymmentä vuotta. 

retkahti talven myräkällä aika pahasti, 

mutta saatiin vielä sen verran pöngätyksi, 

että kesään asti päästiin. 

nyt on sitten tekeillä uusi. 

ja sitä uutta porttia varten maalasin puutavaraa. 

se on taas yksi minun mielipuuhiani, tuo maalaaminen :) 

nämä nikkaroidaan sitten kiinni kehykseen
- se on isännän vastuualuetta ;) -
ja laitetaan vielä vähän viistotukea.
eiköhän tuolla taas seuraavat kuuskytä vuotta mennä :DDD
noo, ehkä ei sentään ihan niin kauaa ;)

uudesta portista tulee siis tummanvihreä, entinen oli talon värinen eli kermanvaalea. 

jospa tuo tumma väri olisi pitempään siistin näköinen, 

täällä kaupungissa kun noki lentää. 

nyt onkin säämiehet ennustaneet alkavalle viikolle sadesäitä, 

joten taitaa käsityöt olla siellä mattopuiden ääressä :)