hu-huu..

pitkäksi on tauko venähtänyt, niin kirjoittelun kuin koruilunkin osalta. lomalla olen jo viikon ollut, mutta korutarpeet ovat vielä saaneet olla rauhassa. viikonloppuna sitten kyöräsin korutarvikkeet keittiön pöydälle tarkoituksena tehdä messinkirenkaista kaulaan viikinkisolmuketju, ranteeseenhan sen tein keväällä.

silloinkin ensimmäisen solmun aikaansaaminen oli tuskaa, mutta lastenleikkiä tähän verrattuna. kolmena päivänä tuntitolkulla oon pakertanut, mutta samanlaista solmua en saa aikaiseksi kuin ranne- ja korvakoruihin kaks kuukautta sitten. kehveli että ketuttaa. eikä ohjeessakaan oo vaihekuvia, se mua keljutti silloin eka kerrallakin. enkä löydä netistäkään, ei sitte millään. niin että jos joku tietää mistä vaihekuvia tai ehkä vielä parempaa, videota aiheestalöytyis, olisin suunnttoman kiitollinen. seuraavat ketjunpunontakurssit kun taitaa olla täällä vasta loppusyksystä :(

toimettomanahan minä en toki oo ollut, vaan virkkuukoukku on suihkinut kovaa kyytiä. äitini aloitti keväällä vanhimmaiselleni tekemään torkkupeittoa isoäidin ruuduista, yhdessä kiersivät kirppareita sopivia lankoja etsien ja löytäen. pitkälle ei äitikulta virkkuussa ennättänyt, kun tuli kutsu isän luo rajan tuolle puolen, ja surutyötä olen nyt tehnyt tuota peittoa virkkaamalla. puolet lapuista alkaa olla valmiina, eli siinäkin vielä työmaata riittää.

toinen surutyö onkin hiukkasen isompaa kaliiberia, mattopuiden ääreen istahdin viime viikolla. sitä työtä tein äidin kanssa monena kesänä, viime vuonna opettelin luomaan loimen ja puihinkin se yhdessä laitettiin, sisko oli mukana kolmantena. nyt tuo työ pitää tehdä siskon kanssa kahdestaan... ihanaa on, että oppi ennätettiin vielä saada.

ehkäpä noihin koruihinkin jo tällä viikolla päästään paremmin käsiksi. taidan viikinkisolmut pistää sivuun muutamaksi päiväksi, jospa ne alitajunnassa avautuisi ;) nyt mattopuiden ääreen - nuorimmaiseni haluaa asiaa opetella. ai että mulla on siitä hyvä mieli :))